Pelastetaan lapset – omilta ennakkoluuloiltamme

Uskallatko tanssia? –poikatanssiprojekti espoolaisissa alakouluissa osoitti, että tanssia voi, saa ja pitää, jos vain haluaa. Riippumatta siitä onko tyttö vai poika.

Kävin seuraamassa läheltä Espoon Tanssiopiston yhteistyössä Tanssiteatteri Glims & Glomsin kanssa toteuttamaa Uskallatko tanssia? –poikatanssiprojektia tässä kevään aikana. Tanssityöpaja vieraili kaupungin tukemana seitsemässä eri espoolaisessa alakoulussa, joissa toteutettiin yhteensä 11 työpajaa. Vierailu koostui 60 min. mittaisesta työpajasta 2. -luokkalaisille tytöille ja pojille yhdessä, ja tämän jälkeen koulun 1. -luokkalaiset kutsuttiin katsomaan työpajassa valmistettua esitystä.

Esityksen alussa työpajan kolme opettajaa esittivät eri nykytanssityylejä ja loppupuolella pääsivät pienet esiintyjät näyttämään vastaharjoitellun osuutensa. Osassa esityksistä olivat mukana myös Espoon tanssiopiston 7-9-vuotiaat poikaoppilaat. Projektin tavoitteena oli kannustaa myös poikia tanssimaan nykytanssia ja hälventää ennakkoluuloja poikien tanssiharrastusta kohtaan.

Jokaisessa koulussa oltiin huipputyytyväisiä projektiin ja ylpeitä oppilaiden aikaansaannoksesta. Myös projektin opettajat, Katja Korpi (Espoon Tanssiopisto), Mikko Makkonen (Freelancer-tanssija) ja Tuomo Railo (Tanssiteatteri Glims & Gloms) olivat kerta kerran jälkeen otettuja siitä kuinka hyvin heidät otettiin kouluissa vastaan ja miten jokainen oppilas saatiin mukaan yhteisesitykseen. Ja kaiken kukkuraksi kevään aikana toteutettu projekti poiki paljon kyselyjä jatkosta;
tanssia halutaan kouluihin lisää, ja sitä haluavat sekä tytöt että pojat.

Ilokseni havaitsin työpajoja katsoessani, että pojat tanssivat ihan yhtä rohkeasti, reippaasti, taidokkaasti, lahjakkaasti ja eläytyen kuin tytötkin. Näin nämä nuoret 7-8-vuotiaat tanssijat yksilöinä, joissa into ja lahjakkuus painottuivat jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ihan niin kuin meissä jokaisessa ihmisessä. Riippumatta siitä kumpaa sukupuolta nyt sitten sattuu edustamaan. Mitään eroja en myöskään huomannut tyttöjen ja poikien välillä siinä oliko tanssi heidän mielestä kivaa vai ei.

Työpajojen alussa oli kuitenkin anina havaittavissa selvää ennakkoluuloisuutta pienten tanssijoiden keskuudessa. Jos heti alussa olisi esitetty kysymys, saavatko pojatkin tanssia, oltaisiin törmätty juuri siihen, miksi projekti ylipäätään on olemassa – vastaus olisi ollut enemmistön jyräämä ehdoton ei. Tai ainakin selityksin koristeltu; ei koska se on naismaista, koska se ei sovi pojille, koska pojat eivät osaa jne.

Kysymys esitettynä työpajan lopuksi tuotti valoisampia vastauksia lapsilta. Enemmistö totesi, että pojat saavat ja voivat tanssia ihan yhtä lailla – niinhän juuri äsken tapahtui. Ja kukaan ei ainakaan tosissaan ollut enää sitä mieltä, että tanssiminen on vain ”naisten ja tyttöjen juttu”.

Valitettava totuus on edelleen se, että tanssia harrastavia poikia usein kiusataan koulussa ja muissa harrastuksissa. Tanssivat pojat joutuvat usein siksi salaamaan harrastuksensa jopa omilta kavereiltaan. Täytyy sanoa, että vaatii uskallusta olla tanssia harrastava poika!

Oma nelivuotiaani luennoi minulle kerran tarhasta tullessaan pitkät pätkät niistä asioista mitä vain tytöt saavat tehdä ja mitä vain pojat saavat tehdä. Ajattelin, että apua, nyt se on sitten alkanut ja koetin lieventää hänen mielipiteitään parhaani mukaan tarjoamalla eri näkökulmia asioihin. Nähtäväksi jää onnistuinko vai en.

Yritin myös kysyä häneltä kuka niin oli sanonut. Jäljet näyttivät johtavan isompien päiväkotikavereiden kautta kaikkien isompiin sisaruksiin ja sieltä aikuisiin (ehkäpä jopa päiväkodin työntekijöihin?) ja koteihin ja koko yhteiskuntaamme. Ympäristön tarjoama asennekasvatus oli selvästikin hänen kohdallaan alkanut.

Taitaa olla niin, että me aikuiset saamme tässä katsoa peiliin. Me olemme syöttäneet jo kautta historian lapsillemme totuuksina sen, että suomalainen mies ei tanssi, ainakaan selvinpäin. Tai ehkä juuri ja juuri kerran elämässä omissa häissään, muttei herranjestas ainakaan nykytanssia. Liikkeellä on myös väitteitä, että tanssi ei ole liikuntaa tai että tanssi on vain naisten, homojen ja ulkomaalaisten hommaa. Huh!

Nämä lapsillemme opettamamme ”faktat” ovat rankassa ristiriidassa niiden todellisen havaintojen kanssa, jotka tein poikatanssipojektin työpajoja katsoessani. Pahinta on, että ristiriidan keskiössä on lapsi itse; saako ja voiko harrastaa sitä mikä kiinnostaa, kun kukaan ei tunnu hyväksyvän, joutuu naurun alaiseksi, syrjityksi ja kiusatuksi? Ollako oma itsensä vai sellainen kuin joku muu haluaisi sinun olevan?

Minulle heräsi jopa pieni huoli siitä, että toivottavasti tanssityöpajassa hienosti eläytyneet ja itseään ilmaisseet pojat eivät saaneet takapakkina ”palautetta” seuraavalla välitunnilla vaikkapa luokkansa tytöiltä. Tämä toivottavasti vältettiin ainakin yleisön osalta. Oli nerokas ajatus Espoon Tanssiopistolta tuoda työpajan katsojiksi vielä 1. -luokkalaset, jotka toivottavasti saivat 2. -luokkalaisten innostuneisuudesta hyvää mallia.

Loppuviimein tässäkin on kysymys tasa-arvosta ja yksilön oikeuksista, ihmisen – lapsetkin kun ovat ihmisiä – oikeudesta toteuttaa itseään ja seurata omaa innokkuuttaan ja lahjakkuuttaan. Kysymys on myös lastemme ja nuortemme hyvinvoinnista tässä jo muutenkin ristiriitaisia viestejä välittävässä todellisuudessa.

Joten aikuiset hei, pelastetaan lapsemme edes yhdeltä murheelta tässä maailmassa ja annetaan heidän harrastaa sitä mitä haluavat ja sitä liikuntaa mikä heitä kiinnostaa! Se on hyvin harvoin edes kustannuskysymys: mitä tahansa liikuntaa voi harrastaa tai ainakin aloittaa harrastamaan ihan ilmaiseksi – vaikkapa oman vanhempansa kanssa.

Ja jos kiinnostuksen kohteena sattuu olemaan tanssi, niin ei muuta kuin musiikkia soimaan ja koko perhe joraamaan, ikään, sukupuoleen ja kokemukseen katsomatta!

 

Pääsiäisterveisin,

Hanna, tuottaja

 

p.s. Lisätietoa Uskallatko tanssia? -projektista voit lukea Länsiväylässä 11.4.2014 julkaistusta artikkelista sekä 12.3. julkaistusta Anneli Tuominen-Halomon artikkelista.

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment

Uskallatko tanssia?

Tanssiteatterin arki on niin paljon muutakin kuin esityksiä. Suurin osa toiminnasta taitaa itse asiassa tapahtua suurelta yleisöltä piilossa. Tänä vuonna, kun Glims & Gloms juhlii 15-vuotista taivaltaan, pyrimme hieman enemmän kertomaan G&G:n historiasta ja jokapaiväisestä arjestamme.

Glims & Glomshan on espoolainen tanssiteatteri ilman omaa esitys- ja harjoitustilaa. Mutta onneksi Iso Omenan kupeesta Matinkylästä löytyy Espoon tanssiopisto. Meillä on arkisin käytössä opiston yksi valoisa harjoitussali. Espoon tanssiopistossa onkin otettu ensiaskeleet jokaiseen uuteen teokseen vuodesta 2009 lähtien.

Viime syksynä toinen taiteellinen johtajamme Tuomo Railo pyydettiin mukaan Espoon tanssiopiston poikatanssiprojektiin. Projektin tavoitteena on tuoda taidetanssia tutuksi espoolaisille lapsille, nuorille ja erityisesti pojille, sekä saada positiivisia asennemuutoksia aikaan tanssia kohtaan. Edelleenkin tanssi ja taidetanssi ovat marginaalilaji poikien keskuudessa. Tanssia harrastavat pojat eivät kuulemma aina edes kerro harrastuksestaan esim. luokkatovereilleen kiusatuksi tulemisen pelossa. Meidän mielipiteemme on tietenkin se, että tanssitaide on yhtä ”siistiä” kuin esimerkiksi minkä tahansa urheilun harrastaminen. Tanssiminen on myös poikien juttu!

Projektissa ovat mukana Tuomon ja tanssiopiston poikaoppilaiden lisäksi tanssinopettaja Katja Korpi Espoon Tanssiopistosta sekä tanssija Mikko Makkonen. Viime vuoden loppu meni harjoitellessa ja tänä keväänä toteutetaan yhteensä kymmenen työpajaa kuudessa espoolaisessa alakoulussa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Kohderyhmänä ovat kaikki 1-2-luokkalaiset, sekä tytöt että pojat, joista jokainen osallistuu projektiin joko tanssijana tai katsojana. Mukana työpajoissa ja esityksissä ovat myös Espoon Tanssiopiston poikaoppilaat.

Työpajassa kokeillaan erilaisia tapoja tanssia ja liikkua. Lisäksi lapset harjoittelevat yhdessä tanssinopettajien ja tanssiopiston oppilaiden kanssa 15 minuutin tanssiesityskokonaisuuden. Pienen tauon jälkeen saavat muut oppilaat tulla katsomaan esitystä. Esityksen jälkeen keskustellaan. Näin oppilaat saavat kokemuksen siitä mitä taidetanssi on – itse tekemällä, näkemällä ja keskustelemalla.

Eilen oli ensimmäinen kouluvierailu ja toinen tuottajamme Hanna oli lievästi sanoen fiiliksissä tullessaan toimistolle Saunalahden koululta. Tunnelma oli ollut mahtava: pienen arastelun jälkeen oppilaat lähtivät mukaan liikkumiseen täysillä ja eläytyen ja tuloksena oli huikea esitys. Myös Tuomo oli illalla – urheilutermiä lainaten – väsynyt, mutta onnellinen.

Kerromme projektin etenemisestä ja tunnelmista vielä lisää, mutta jos et millään jaksa odottaa niin voit pyytää lisätietoja tuottaja Hanna Paaterolta p. 045 179 7330, hanna.paatero(at)glimsgloms.com tai Espoon tanssiopistosta 09-455 2495, toimisto(at)espoontanssiopisto.fi

Perjantaiterveisin,

Riitta, tuottaja

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Hanna Paaterosta Tanssiteatteri Glims & Glomsin toinen tuottaja

Glims & Glomsin uutena tuottajana on aloittanut Hanna Paatero (s. 1971). Koulutukseltaan Paatero on teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) ja hän on työskennellyt vuodesta 1998 lähtien laaja-alaisesti teatterialalla niin hallinnollisissa tehtävissä kuin teatteriohjaajana ja -kouluttajanakin.

Hanna Paateron työn painopistealueena tulevat olemaan markkinointi sekä yleisötyön ja teatterin tarjoamien hyvinvointipalveluiden kehittäminen. Vuodesta 2009 Glims & Glomsin tuottajana toiminut Riitta Aittokallio jatkaa edelleen tuotannollisissa ja hallinnollisissa tehtävissä.

Helsingissä syntynyt ja viimeiset viisi vuotta Espoossa asunut Paatero on turkulaisen TEHDAS Teatterin perustajajäseniä ja hän toimi vuosina 2006-2008 myös teatterin johtajana. Hänen omissa ohjaustöissä on painottunut musiikkiteatteri, ooppera sekä lastenteatteri. Glims & Glomsiin Hanna siirtyy espoolaisesta TOTEM-teatterista, jossa hän oli tuottajana viisi vuotta.

Tällä hetkellä Paatero opiskelee työn ohella monimuotoisen taideterapian menetelmiä muiden ammattiensa täydennykseksi. Hanna on kahden lapsen äiti ja vapaa-aikaan kuuluu perheen ohella laulaminen yhtyeessä sekä tanssitunneilla käyminen.

Tanssiteatteri Glims & Gloms 15 vuotta

Vuosi 2014 on Tanssiteatteri Glims & Glomsin toiminnan 15. vuosi. Koreografit Simo Heiskanen ja Tuomo Railo perustivat Glims & Glomsin Espooseen vuonna 1999 ja ovat siitä lähtien myös toimineet Espoon ainoan ammattitanssiteatterin taiteellisina johtajina.

Glims & Glomsin juhlavuoteen kuuluu mm. kaksi ensi-iltaa, joista ensimmäinen oli Simo Heiskasen ja Mari Kätkän Nom de Plume –kabaree Musiikkiteatteri Kapsäkissä 6.-8.2. Syksyllä puolestaan saa ensi-iltansa koko perheen tanssiteos papulaBOX Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa.

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Glims & Gloms ja Compañía Kaari Martin – parempaa lastenkulttuuria edistämässä

Laatu, kunnianhimo, oma innostus, riittävä rahoitus, monitasoisuus sekä yleisön haastaminen. Niistä on hyvä lastenkulttuuri tehty.

Compañía Kaari Martin ja Tanssiteatteri Glims & Gloms ovat tehneet koko perheen tanssiteatteria jo pitkään. Minna Korpimies jututti Kaari Martinia ja Simo Heiskasta ja koreografit paljastavatkin nyt, miten lastenkulttuuria heidän mielestään pitäisi tehdä, miltä tämänhetkinen tilanne tekijöiden näkökulmasta näyttää ja minkä pitäisi mahdollisesti muuttua.

”Tee teoksia, jollaisia itse haluaisit nähdä”

Alusta asti on selvää, että kunnianhimo yhdistää molempia koreografeja: ”En sinänsä erottele lapsille ja aikuisille tekemistä, sillä toteutan kaikki teokset yhtä kunnianhimoisesti. Lisäksi teoksissamme on aina tasoja myös aikuisille”, Kaari Martin sanoo. ”Esimerkiksi Peppi Pitkätossusta olemme todella ylpeitä ja se on samalla Compañía Kaari Martinin tähän mennessä isoin produktio. Esitystä luodessamme emme myöskään missään vaiheessa ajatelleet että nyt tehdään lapsille, vaan tavoitteena oli kaikkia yleisöjä puhutteleva hyvä kokonaisuus.”

”Hyvä lähtökohta mille tahansa teokselle on tehdä sellaista, mitä itse haluaisi nähdä. Vaikka tarinamme sijoittuisivatkin satumaailmaan, ovat esityksemme suunnattu kaikille ikään katsomatta. Yhdistävänä tekijänä teoksissamme on yleensä huumori. Se tavoittaa kaikenikäiset”, Simo Heiskanen säestää.’

Kaiken takana on… palo kertoa pysäyttävä tarina

Compañía Kaari Martin on ottanut toistuvasti käsittelyyn tunnettuja satuklassikoita. ”Ne tarinat vaan ovat niin loistavia ja ajattomia!”, Martin sanoo. ”Jöröjukka, Pieni merenneito ja Peppi Pitkätossu ovat kaikki monitahoisia, kiinnostavia hahmoja, jotka toimivat myös aikuisyleisölle. Emme kuitenkaan tuo satuja näyttämölle sellaisenaan vaan tarjoilemme tarinoista tuoreen näkemyksemme. Esimerkiksi meidän versiossamme Pepin maailmassa kuullaan musiikkia flamencosta räppiin ja puhutaan sujuvasti niin espanjaa, ruotsia kuin siansaksaakin.”

Glims & Gloms on puolestaan tuonut näyttämölle olemassa oleviin tarinoihin pohjautuvien teosten lisäksi myös itse käsikirjoitettuja tarinoita. Heiskanen sanookin nauttivansa tarinaniskijän roolista, jossa katsojat johdatetaan mielikuvitusmatkalle ennennäkemättömiin paikkoihin. Ryhmän tuleva ensi-iltateos Viktor, hänen kukkonsa Max ja soittorasian arvoitus ammentaa surutta myös vanhojen satujen maailmoista, teatterikerronnan perinteitä kunnioittaen.

”Uusinta teostamme luodessani aloin ensin kirjoittamaan satua perinteisessä kirjallisessa muodossa. Tarina muokkautui matkan varrella aika paljonkin. Aluksi Viktor oli Münchausen-tyyppinen seikkailijahahmo, mutta valmis versio tapahtuu pitkälti Viktorin mökissä jossain Vladivostokin lähettyvillä”, Heiskanen kertoo.

Lapset ovat ennakkoluulottomia katsojia

”Mielestäni lapsia tulee haastaa ja altistaa kulttuurille tieten tahtoen. Lapsille halutaan usein tarjoilla liian valmiiksi pureskeltuja asioita, vaikka lapset eivät todellakaan ole tyhmiä, ja heidän joustava mielikuvituksensa taikoo abstrakteistakin asioista esiin vaikka mitä. Teosten tasojen ei myöskään tarvitse aueta samalla tavalla kaikille”, Kaari Martin linjaa. ”Aikuiset tuntuvatkin usein olevan hankalampia lasten teosten katsojia piintyneine ennakko-odotuksineen. Heiltä saattaa kuulla palautetta vaikkapa siitä, miten Pepin hevosella ei meidän versiossamme ollut oikeanlaisia pilkkuja”

”Lapset pystyvät kyllä katsomaan monenlaisia esityksiä.  Tekijöillä on tietysti vastuu teatterillisen kerronnan selkeydestä, oli teos sitten aikuis- tai lapsiyleisölle suunnattu. Mutta toisaalta myös tarinattomuus on ihan yhtä hyväksyttävä valinta, sillä lapset ovat sopeutuvaisia katsojia” Heiskanen sanoo.

Arvostetaanko lastenkulttuuria tarpeeksi?

Sekä Martin että Heiskanen ovat sitä mieltä, että yleinen lastenkulttuurin arvostus ei vieläkään ole sillä tasolla missä sen pitäisi olla.

”Rehellisesti sanottuna lastenbiisien rahoitus on toisinaan niin vaikeaa ja arvostus heikkoa, että lastenbiisien tekeminen ei periaatteessa kannattaisi. Mutta jos lapsille ei tehdä kulttuuria, miten kasvatetaan kulttuuria monipuolisesti ymmärtäviä ja arvostavia aikuisia? Lastenteatteria ei myöskään pitäisi lähtökohtaisesti joutua tekemään huonommin tai halvemmalla kuin aikuisen yleisön esityksiäkään”, Kaari Martin sanoo. ”Mielestäni kotimaisten tekijöiden teoksiin tulisi panostaa enemmän, ja valtion ja kuntien tulisi tukea teattereita jotta niillä olisi varaa ottaa teoksia ohjelmistoonsa.”

”Tuotannot on nykyään pakko tehdä kohtuullisen pienellä riskillä, sillä lipun hinnat ovat alhaiset, eikä niiden varaan voi laskea liikaa odotuksia. Toisaalta haluamme panostaa muun muassa pitkään harjoitusaikaan, sillä se jos mikä tuo laatua esitykseen”, Heiskanen säestää.

Taidekasvatusta tarvitaan

Yleisökasvatus koetaan molemmissa ryhmissä erittäin tärkeäksi. Heiskanen ja Martin peräänkuuluttavatkin sitä, että koululaisryhmiä vietäisiin pienestä pitäen katsomaan esityksiä – tai että esitykset tuotaisiin heidän luokseen.

”Mielestäni kouluissa kiertäviä ryhmiä pitäisi tukea paljon enemmän. Ryhmillä olisi varmasti halua viedä kulttuuria kouluihin, mutta monesti niin koulujen kuin ryhmienkin talous tulee vastaan. Vaadittavat panostukset olisivat kuitenkin tosiasiassa pieniä. Kouluesityksiin ei tarvita kalliita seiniä, sillä ne ovat jo olemassa”, Heiskanen sanoo. Hänelle ’raskaat mutta mukavat’ koulukeikat ovat tulleet tutuksi muun muassa Simon Siivoomo -esityksen myötä.

”Ruotsissa esimerkiksi Tukholman tanssikorkeakoulu Danshögskolan kiertää kouluissa kaiken aikaa. Käsittääkseni naapurissa panostetaankin taidekasvatukseen huomattavan paljon Suomea enemmän”, Martin huomauttaa.

Molemmat peräänkuuluttavat myös draama- ja tanssiopetusta kouluihin – eikä pelkästään taidekasvatusmielessä: ”Draamaopetus pitäisi tuoda opetussuunnitelmaan siksikin, että se opettaa ryhmässä tekemisen taitoa ja toisten kuuntelua. Onneksi esimerkiksi musikaaleja tehdään kouluissa yhä useammin”, Heiskanen sanoo. ”Tanssi toisi osaltaan tärkeän vaihtoehdon kilpaurheilulajeihin ja suoritusten pisteyttämiseen perustuvan liikunnan rinnalle”, Martin jatkaa.

Teatterin taika on tärkeää

”Nykyään lastenteatteri kilpailee muun muassa ”3D-maailman”, kuten elokuvien ja pelien, kanssa. Uskon kuitenkin edelleen elävän esityksen voimaan ja siitä syntyvään yhteiseen kokemukseen. Teatterin tekijöiden pitääkin mielestäni kilpailla omilla vahvuuksillaan – teatterin taialla, jossa leikitään yhdessä jonkin illuusion olevan totta”, Heiskanen sanoo. ”Toivoisinkin, että perheissä havahduttaisiin siihen, miten tärkeää on nähdä eläviä esityksiä. Ne ovat kokemuksia, jotka jäävät parhaimmillaan todella syvälle ja niillä voi olla suurtakin vaikutusta.

”Paras lastenkulttuuri sisältää monenlaisia tasoja. Esimerkiksi Tove Janssonin muumit tehtiin alun perin aikuisille. Toivoisinkin suomalaisen lastenkulttuuriskenen tarjoavan vastaisuudessa entistäkin monitasoisempaa ja kunnianhimoista tekemistä ja näkemistä, vaikkapa Janssonin jalanjäljissä”, Martin sanoo.

 

Lisätietoja:

Compañía Kaari Martin: Minna Korpimies | minna@companiakaarimartin.fi| 050 387 7325 |
Tanssiteatteri Glims & Gloms: Riitta Aittokallio | riitta.aittokallio@glimsgloms.com |  050 354 5936 |

www.companiakaarimartin.fi
www.glimsgloms.com

Viktor, hänen kukkonsa Max ja soittorasian arvoitus Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa 30.8.8.9. ja 27.-30.12.2012. Liput Lippupisteestä toimituskuluineen alk. 12,50 €.

Peppi Pitkätossu Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa 4.7.10.2012. Liput Lippupisteestä toimituskuluineen alk. 14,50 €.

 

Osta liput kerralla molempiin esityksiin ja säästä 4 € / lippu!

Yhteislippu Compañía Kaari Martinin Peppi Pitkätossuun ja Glims & Glomsin Viktor, hänen kukkonsa Max ja soittorasian arvoitukseen

·       Aikuisten yhteislippu toimituskuluineen 42 eur.
·       Lasten yhteislippu toimituskuluineen 19 eur.

Liput Lippupisteen palvelupisteistä ja puhelinmyynnistä.

 

Compañía Kaari Martin on vuonna 2002 perustettu itsenäinen tanssiryhmä, jonka teokset ovat laajentaneet käsitystä flamencosta kansainvälisenä nykytaiteena. Nykyflamencon terävimpään kärkeen kuuluvan ryhmän ohjelmistossa flamencon tekniikka yhdistyy nykytanssi vapauteen. Ryhmä on saanut tunnustusta myös ulkomailla: Kerro minulle sade palkittiin Madridin koreografiakilpailussa 2006 ensimmäisenä ulkomaalaisena teoksena kilpailun historian aikana.

Koreografit Simo Heiskanen ja Tuomo Railo perustivat Tanssiteatteri Glims & Glomsin vuonna 1999. Teatterin ohjelmisto koostuu sekä koko perheen teoksista että aikuiselle yleisölle suunnatuista nykytanssiteoksista. G&G on yksi arvostetuimmista koko perheen tanssiteoksia tuottavista teattereista Suomessa. Tunnustuksena korkeatasoisesta ja pitkäjänteisestä taiteellisesta työstä G&G:lle myönnettiin tanssitaiteen valtionpalkinto vuonna 2009.

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Viktor 06

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=O9u6EWXmNe0

Jouni Majaniemi tanssii Viktorin nimiroolin. Tämä on Jounin kolmas työ Glims & Glomsissa.

Jouni Majaniemi dances in the tittle role in Victor. This Jouni’s third work in Glims & Gloms.

Posted in Kuulumisia | Leave a comment

Viktor 05

Ihastuttava Jonna Aaltonen on Viktorin ainoa naistanssija. Tuomo ja Simo ovat ensimmäisen kerran tehneet yhteistyötä Jonnan kanssa vuonna 1995.

Jonna Aaltonen is the only female dancer in this production. Tuomo and Simo have been working with Jonna since year 1995.

Posted in Kuulumisia | Leave a comment

Viktor 04

Neljännessä Viktor videossa on esittelyvuorossa lavastaja-puvustajamme Metti Nordin.

The fourth Victor video introduces our set and costume designer Metti Nordin.

Posted in Kuulumisia | Leave a comment

Viktor 03

Viktorin tanssijoista esittelyvuorossa Mikko Heino.

Introducing Mikko Heino, one of the dancers in Victor.

Posted in Kuulumisia | Leave a comment

G&G:n videopäiväkirjan osa 2

Tiesitkö, että tänään on maailman teatteripäivä (World Theatre Day)? Päivää on vietetty jo vuodesta 1961. Sopii siis hyvin, että tänään julkaistaan myös G&G:n videopäiväkirjan osa 2.

Syksyn 2012 ensi-illassa nähdään muutama uusi tanssija.  Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Guillermo Sarduy, joka on Kuubasta Suomeen muuttanut 28-vuotias tanssija. Viktor, hänen kukkonsa Max ja soittorasian arvoitus -teoksessa Guillermo tanssii prinssi Cerudon roolin.

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , | Leave a comment

G&G:n videopäiväkirjan osa 1

Tiesitkö, että tänään on kansainvälinen lastenteatteripäivä? Lastenteatteripäivää on vietetty vuodesta 2001 lähtien.

Päivän kunniaksi koreografi Simo Heiskanen kertoo videolla millaista on kirjoittaa satu ja tehdä siitä koko perheen tanssiteos. Video on samalla ensimmäinen päiväkirjamerkintä kokonaisuudesta, jossa seurataan Viktor, hänen kukkonsa Max ja soittorasian arvoitus -teoksen valmistumista. Lisää videoita on tulossa kevään aikana.

Hyvää kevätpäivänseisausta!

Posted in Kuulumisia | Tagged , , , , , | Leave a comment